Kuolema on lähellä

Nyt 64-vuotiaana olen hallinnut ruotsia jo 37 vuotta ja alkaa tuntumaan, että loppuni alkaa olla lähellä. Olen mielestäni onnistunut hallitsemaan tätä maata hyvin, perustin esimerkiksi Suomen alueelle Helsingin, sekä toteutin uskonpuhdistuksen Ruotsin alueella ja sain tällöin maksettua valtion velkoja kirkon varoilla. Toisaalta olen useasti kuullut alamaisteni puhuvan, että olisin ollut jollain tavoin diktaattorin ottein hallitseva tyranni, mitä en omasta mielestäni ole ollut.

Nyt tänä keväänä 1560 päätin kutsua kaikki säädyt Tukholman linnaan. Siellä pidin jäähyväispuheen, jossa kerroin esimerkiksi siitä, kuinka pakenin kuningas Kristian tyranni II:n sotilaita 1520-luvulla. Pyysin myös anteeksi niiltä, joita olen toiminnallani loukannut.

Haluaisin tulla haudatuksi Uppsalan tuomiokirkkoon entisten aviopuolisoitteni Katariina Saksi-Lauenburgilaisen sekä Margareeta Leijonhufvudin viereen ja mahdollisesti nykyisen puolisoni Katariina Stenbockin lähelle, jos hän kuolee minua ennen. Toivon kuitenkin, että aviopuolisoni elää pitkän elämän vielä senkin jälkeen, kun minusta aika jättää. Kuolemani jälkeen valta periytyy vanhimmalle pojalleni Eerik XIV:lle. Muille pojilleni perustin kolme käytännössä autonomisessa asemassa olevaa herttuakuntaa. Toivon, että tämän seurauksena syntyy yhtenäinen Vaasa-suvun hallinto. 

 

 Aikaansaama Ruotsin valtakunnan alue, jonka olen saanut muodostettua tähän päivään mennessä.

Olen kokenut elämässäni paljon mielenkiintoisia käänteitä. Kuninkaaksi nouseminen, sekä mahdollinen vierailu itsenäisessä Suomessa 2000-luvulla, eli tulevaisuudessa, ovat mielestäni elämäni kohokohtia. En tosin ole voinut kertoa kenellekkään vierailustani, tai minua olisi pidetty hulluna.

Tämä tulee olemaan viimeinen tekstini, jonka tulen tekemään. Aion nyt keskittyä perheeseeni, sekä valtakunnan johtamiseen siihen asti, kunnes minusta aika jättää. Toivottavasti olette nauttineet blogini sisällöstä!