Kuninkaana

Voin sanoa vilpittömästi, että mielestäni olen onnistunut kuninkaana täydellisesti. Tiedän, että myös monien muiden mielestä onnistunut todella hyvin. Olen kehittänyt Ruotsia oikeaan suuntaan sekä pystynyt pitämään vallan tehokkaasti omalla suvullani, nyt ja tulevaisuudessa. Pitkän kuninkuuteni aikana olen muuttanut paljon Ruotsia. Olen toteuttanut kolme isoa uudistusta, joista olen erityisesti ylpeä.

 Ensimmäinen näistä uudistuksista on Ruotsin irrottaminen inhottavasta tanskalaisten hallitsemasta Kalmarin unionista. Tämän ansiosta tanskalaiset eivät enää hallitse Ruotsia vaan Ruotsi on itsenäinen kansallisvaltio.

Toinen uudistukseni liittyy sen jälkeiseen aikaan. Kuninkuuteni alussa valtiollani oli paljon velkaa Lyypekille ja ulkopolitiikka oli täysin sen hallussa. Niinpä päätin ratkaista ongelman toteuttamalla uskonpuhdistuksen Ruotsissa. En niinkään piitannut siitä, että maa muuttui katolisesta luterilaiseksi, vaan minua kiinnosti kirkon suuri omaisuus, jonka voisin ottaa valtion käyttöön uskonpuhdistuksen avulla. Sain tahtoni läpi Västeråsin valtiopäivillä 1527 uhkaamalla erota! Niin suuri arvostus ja tuki minulla oli takanani sekä niin paljon Ruotsi minua tarvitsi, että se onnistui. Kapinoita kuitenkin esiintyi mutta sain ne kukistettua.

 Kolmas suuri uudistukseni liittyy hallintoon. Pyrin tehokkaaseen sekä keskitettyyn hallintoon ja siinä myös onnistuin. Lujitin valtaani ja otin kansliaani saksalaisia virkamiehiä. Jaoin myös maan voutikuntiin ja tehostin näin verotusta. Verotuksen sekä muiden uudistusten avulla sain turvattua talouden.

1530-luvulla päätin, että on aika turvata vallan pysyminen suvullani kuolemani jälkeen. Ruotsissa aikaisemmin ollut vaalikuninkuus muuttuikin lopulta perintökuninkuudeksi 1540-luvun alussa valtiopäivillä. Kuolemani jälkeen valta siirtyy siis pojilleni ja pysyy näin Vaasa-suvun hallussa, mikä on erittäin tärkeää.

Sain Suomessa toisen käynnin aikana kuulla, että siellä maata ei hallitsekaan kuningas vaan jonkinlainen presidentti. Tämä presidentti on ilmeisesti kansan valitsema ja alhaisimmillakin säädyillä on iso vaikutusvalta, kun kaikki saavat äänestää, jopa naiset. Lisäksi presidentillä on vain kuuden vuoden virka-aika. Kuulostaa erittäin hölmöltä systeemiltä.

Monet vastustajani yrittävät maalata minusta kuvaa epäluuloisena, raivokohtauksia saavana tyrannina, joka on häikäilemätön toimissaan. Toki he ovat myös osittain oikeassa, sillä olen ollut kuninkaana kova, määrätietoinen ja toiminut myös keinoja kaihtamatta, kuten jokaisen hyvän kuninkaan kuuluukin. Ja vaikka en ole antanut kapinoitsijoille armoa ja toiminut mieleni mukaan, olen toiminut Ruotsin parhaaksi. Alamaiseni, ruotsalaiset, pitävätkin minua maan isänä, tarmokkaana ja loistavana johtajana, joka heikohkosta opillisesta sivistyksestään huolimatta on onnistunut viemään maata oikeaan suuntaan muutoksillaan.