Ensijärkytyksen jälkeen päätin kuitenkin perehtyä paremmin itsenäisen Suomeen. Tajusin myös, etteivät ihmiset tunnistaneet minua ja pitivät minua outona, siispä päätin koittaa sopeutua suomalaisten joukkoon. Valitettavasti en osannut suomen kieltä, mutta ilmeisesti Suomessa on kaksi virallista kieltä, josta toinen on ruotsi. Ilmeisesti me ruotsalaiset olemme saaneet tehtyä kuitenkin hyvän vaikutuksen suomalaisiin.
Kävellessäni Helsingissä huomasin, kuinka ihmiset tuijottivat vain nelikulmioista kapulaa, jota he puhelimeksi kutsuvat. He myös olivat kauhean kiireisen oloisia, Ihmettelen suuresti, miten voi olla kiire kun kerran kaikki ihmiset saa kiinni puhelimella ja autolla pääsee tuhatta ja sataa. Härreguud!
Löysin onnekseni jonkin paikallisen uutispaperin. Uutisissa puhuttiin paljon Suomen talouskasvun hidastumisesta sekä EU:sta. Sain ymmärrykseeni, että Suomen valtio on velkaantunut pahasti. Lisäksi tajusin, että tämä maailma on paljon verkostoituneempi kuin minun valtakuntani aikaan. Ilmeisesti Eurooppaa hallitsee jokin valtioiden rajat ylittävä unioni. Itse en antaisi tälläisen tapahtua, sillä minulla on pahoja kokemuksia Kalmarin unionin toiminnasa. Toivottavasti tämä niin sanottu Euroopan unioni toimii paremmin, eikä kansat kapinoi.
* Viikon päästä*
Nyt olen tutustunut jo vähän paremmin suomalaisuuteen ja mielestäni suomalaiset ovat kyllä hienoa kansaa. Löysin itselleni ystävän, joka auttoi minua pääsemään raiteille asioista. Huomasin kyllä, että suomalaiset ovat jotenkin ujoa kansaa. Suurin osa ei pukahdakkaan toisilleen ja ilmeet muuttuvat todella hätääntyneeksi, jos ventovieras yrittää heille puhua.
* 9. päivä Suomessa*
Tänään tutustuin suomalaisten työmiehien elämään. Kyllä näköjään heistä löytyy sitä jotain. Raavaat miehet rakensivat jotakin rakennusta ulkona kylmässä ilmassa ahkerasti yhtään narisematta. Ei pitkä työpäivä vaikuttanut tuntuvan missään. Kun kysyin mistä kyseiset henkilöt saavat tämän intonsa, he vastasivat, että se on sitä suomalaista sisua.
Kuitenkin tunnen olevani ulkopuolinen tässä uudessa paikassa, ja toivon että voisin päästä jotenkin takaisin Ruotsiin. Siispä käytän viimeiset rahani matkatakseni junalla takaisin Tornioon, josta jatkan matkaani takaisin kohti Ruotsia. Torniossa lähdin kävelemään Ruotsia kohti mutta eksyin jälleen...
Heräsin keskeltä metsää. Olin ilmeisesti kaatunut ja lyönyt pääni. En ole ollenkaan varma kauan seikkailin siellä metsässä. Lopulta löysin asutusta. Kun paikalliset näkivät minut, he heti tunnistivat minut ja ihmettelivät mitä arvon kuningas tekee yksin näin pohjoisessa Ruotsissa. Pyysin heitä viemään minut välittömästi Tukholmaan, jossa nyt majailen. En ole ollenkaan varma siitä, mitä Suomen vierailullani tapahtui. Päätin lähettää viestin Suomeen Helsingin kehityksestä, ja sieltä vastattiin, että kaikki oli kuin aikaisemminkin. Kyselin myös junista ja puhelimista, sekä Helsingin asukasluvun määrästä, mutta vastaukseksi sain heiltä vain ihmettelyä mitä tarkoitin.
En siis ole nyt ollenkaan varma mitä siinä metsässä, missä eksyin, tapahtui. Matkustinko tulevaisuuteen vai näinkö näkyjä? Sitä en varmaan koskaan saa selville. Mutta sen tiedän, etten voi puhua näistä asioista kellekkään, tai he pitävät minua hulluna ja pahimmassa tapauksessa ihmiset alkavat kapinoimaan minua vastaan. Kuitenkin voin itsekseni verrata sitä, miten asioita hoidetaan täällä, ja miten ne on hoidettu itsenäisessä Suomessa.
Kävellessäni Helsingissä huomasin, kuinka ihmiset tuijottivat vain nelikulmioista kapulaa, jota he puhelimeksi kutsuvat. He myös olivat kauhean kiireisen oloisia, Ihmettelen suuresti, miten voi olla kiire kun kerran kaikki ihmiset saa kiinni puhelimella ja autolla pääsee tuhatta ja sataa. Härreguud!
Löysin onnekseni jonkin paikallisen uutispaperin. Uutisissa puhuttiin paljon Suomen talouskasvun hidastumisesta sekä EU:sta. Sain ymmärrykseeni, että Suomen valtio on velkaantunut pahasti. Lisäksi tajusin, että tämä maailma on paljon verkostoituneempi kuin minun valtakuntani aikaan. Ilmeisesti Eurooppaa hallitsee jokin valtioiden rajat ylittävä unioni. Itse en antaisi tälläisen tapahtua, sillä minulla on pahoja kokemuksia Kalmarin unionin toiminnasa. Toivottavasti tämä niin sanottu Euroopan unioni toimii paremmin, eikä kansat kapinoi.
* Viikon päästä*
Nyt olen tutustunut jo vähän paremmin suomalaisuuteen ja mielestäni suomalaiset ovat kyllä hienoa kansaa. Löysin itselleni ystävän, joka auttoi minua pääsemään raiteille asioista. Huomasin kyllä, että suomalaiset ovat jotenkin ujoa kansaa. Suurin osa ei pukahdakkaan toisilleen ja ilmeet muuttuvat todella hätääntyneeksi, jos ventovieras yrittää heille puhua.
* 9. päivä Suomessa*
 |
| Kuva Helsingistä |
Tänään tutustuin suomalaisten työmiehien elämään. Kyllä näköjään heistä löytyy sitä jotain. Raavaat miehet rakensivat jotakin rakennusta ulkona kylmässä ilmassa ahkerasti yhtään narisematta. Ei pitkä työpäivä vaikuttanut tuntuvan missään. Kun kysyin mistä kyseiset henkilöt saavat tämän intonsa, he vastasivat, että se on sitä suomalaista sisua.
Kuitenkin tunnen olevani ulkopuolinen tässä uudessa paikassa, ja toivon että voisin päästä jotenkin takaisin Ruotsiin. Siispä käytän viimeiset rahani matkatakseni junalla takaisin Tornioon, josta jatkan matkaani takaisin kohti Ruotsia. Torniossa lähdin kävelemään Ruotsia kohti mutta eksyin jälleen...
Heräsin keskeltä metsää. Olin ilmeisesti kaatunut ja lyönyt pääni. En ole ollenkaan varma kauan seikkailin siellä metsässä. Lopulta löysin asutusta. Kun paikalliset näkivät minut, he heti tunnistivat minut ja ihmettelivät mitä arvon kuningas tekee yksin näin pohjoisessa Ruotsissa. Pyysin heitä viemään minut välittömästi Tukholmaan, jossa nyt majailen. En ole ollenkaan varma siitä, mitä Suomen vierailullani tapahtui. Päätin lähettää viestin Suomeen Helsingin kehityksestä, ja sieltä vastattiin, että kaikki oli kuin aikaisemminkin. Kyselin myös junista ja puhelimista, sekä Helsingin asukasluvun määrästä, mutta vastaukseksi sain heiltä vain ihmettelyä mitä tarkoitin.
En siis ole nyt ollenkaan varma mitä siinä metsässä, missä eksyin, tapahtui. Matkustinko tulevaisuuteen vai näinkö näkyjä? Sitä en varmaan koskaan saa selville. Mutta sen tiedän, etten voi puhua näistä asioista kellekkään, tai he pitävät minua hulluna ja pahimmassa tapauksessa ihmiset alkavat kapinoimaan minua vastaan. Kuitenkin voin itsekseni verrata sitä, miten asioita hoidetaan täällä, ja miten ne on hoidettu itsenäisessä Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti